Blogi uusmedian ilmiönä

Blogi on muotia. Ne alkavat näkyä jo Suomessakin valtavirtamedioissa (kiitokset tsunamille). Mutta mikä niistä tekee niin erikoisia? Itse olen seuraillut webin kehitystä aktiivisesti loppuvuodesta 1994. Muistan hyperlinkkien ja dokumenttien aiheuttaman innon tunteen. Ensimmäiset kotisivunikin tein heti seuraavan vuoden alussa ja olen ylläpitänyt sivuja enemmän tai vähemmän aktiivisesti siitä lähtien. Itsejulkaiseminen webissä onkin ollut jo pitkään mahdollista, mutta mikä on tehnyt blogeista juuri nyt niin kuumaa, että niistä kuulee jo kaikkialla?

Monessa paikassa on puhuttu erilaisten blogijärjestelmien kehityksestä helppokäyttöisempään suuntaan. Tällä on varmasti merkitystä, mutta tekniset kysymykset eivät varmasti anna kaikkia vastauksia. Mitään todellisia tutkimuksia blogien suosion syistä en ole aktiivisenkaan seuraamisen jälkeen havainnnut. Ehkä MIT:n blogitutkimus osaa jotain sanoa valmistuttuaan. Voin vain esittää joitakin pohdintoja perustuen omiin syihin ja havaintoihini.

Itselläni blogien seuraaminen alkoi nimenomaan tiedon etsimisestä. Blogit tarjosivat (ja tarjoavat edelleen) hyvän ja nopean tavan saada viimeisintä tietoa web-kehityksen maailmasta. Minulle blogien suurin merkitys on nimenomaan niiden mahdollistama nopea ja helppo tiedonvälitys. Tämä tiedonvälityksen helppous onkin saanut monet tahot puhumaan kansalaisjournalismista (citizen journalism).

Aasian tsunamikatastrofi ja myöhemmin tänä vuonna tapahtuneet Lontoon pommi-iskut ovat olleet oiva esimerkki siitä, miten blogit myös muuttavat journalismia ja ovat siten selkeästi sitä uutta mediaa. Myös Flickr ja muut käyttäjien sisällön (esim. Technocrati ja del.icio.us) varassa toimivat sivustot tukevat blogien esiin tuomaa kansalaisjournalismia.

Blogien vaikutus tiedonvälitykseen on merkittävä, mutta ei sekään tule ilman haittavaikutuksia. Janne Jalkanen on kirjoittanut läpinäkyvästä yhteiskunnasta varsin hyvin. Hän tuo esiin varsin huolestuttavan esimerkin Koreasta, jossa huonosti käyttäytyvän teinin kuva julkaistiin netissä ja seurauksena oli käytännössä maanlaajuinen noitavaino. Luonnollisesti kyseisen teinin yksityisyyttä ei millään tavalla tässä yhteydessä kunnioitettu.

Läpinäkyvyys ja yksityisyys ovatkin yksi uuden median, erityisesti blogien, ongelmakohtia. Toisaalta suuri määrä tietoa ja niiden helppo saavutettavuus mahdollistavat yhteiskunnan läpinäkyvyyden ennen kuulumattomalla tavalla. Nykyisin on monesta henkilöstä varsin helppoa etsiä tietoa ja selvittää henkilön taustoja. Samalla kuitenkin yksilön yksityisyys kärsii. Vaikka Suomessa lainsäädäntö suojaa yksityisyyttä varsin hyvin (esim. tenttituloksia ei saa näyttää verkossa julkisella sivustolla vaikka ovatkin julkista tietoa ja työnantajat eivät saa etsiä tietoa työnhakijasta hakukoneiden avulla), netin käyttäjät eivät usein itse tiedosta kuinka helposti he levittävät itsestään tietoa joka arkistoituu internetin syövereihin ja sopukoihin.

Edellisessä esimerkissä näkyy myös toinen kansalaisjournalismin kääntöpuoli: väkijoukko lähtee helposti liikkeelle ja alkaa reagoimaan asiaan ilman sen tarkempaa lähdekritiikkiä tai harkintaa. Pienemmässä mittakaavassa asiasta on viime päivinä käyty myös teknisessä keskustelussa. Hyvin helposti väärinymmärrykset myös kertautuvat ja väärää tietoa alkaa levitä, kuten em. tapauksessakin on käynyt.

Blogit ja niihin liittyvät ilmiöt havainnollistavat hyvin monia uuden median ilmiöitä ja palaan tulevissakin kirjoituksissa pohtimaan uusmediaa blogien antamien esimerkkien avulla.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.