Month: August 2005 (page 3)

Nykyaikana koemme jatkuvaa tiedon tulvaa. Etenkin webin käyttöön kasvaneet nuoremmat aikuiset kuluttavat uutisia aivan eri tavalla kuin aikaisemmat sukupolvet. Ampparit ja muut vastaavat uutisia monesta lähteestä jatkuvasti, lähes reaaliajassa, keräävät palvelut mahdollistavat helposti laaja-alaisen tapahtumien seurannan pienellä viiveellä. Blogit sekä kaikenlaiset yhteisölliset datan jakamiseen liittyvät palvelut lisäävät tiedon määrää vielä entisestään. Digikamerat sekä kamerakännykät mahdollistavat nyt myös kuvamateriaalin levittämisen lähes välittömästi kuvan ottamisen jälkeen. Tietoa, tai ainakin dataa, meillä siis on käytettävissämme lähes rajattomasti. Mutta miten voimme luottaa siihen?

Eilinen kirjoittaminen kansalaisjournalismista sai minut ajattelemaan tarkemmin uusien medioiden ja nimenomaan internetin merkitystä kansalaisvaikuttamisen kiihdyttäjänä. Erityisesti mieleeni juolahti miten kuntien ja kuntalaisten välistä vuorovaikutusta ja päätöksenteon avoimuutta voitaisiin korostaa hyödyntämällä internetin mahdollisuuksia.

Spacelog suhtautuu blogissaan varsin kriittisesti blogijournalismiin. Aluksi totean, että mielestäni kaikki blogit eivät todellakaan ole kansalaisjournalismia. Itse sana journalismi kun on opinala, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa, analysoida ja esittää tietoa (Wikipedia). Kansalaisjournalismista puhutaan silloin, kun tiedon esittämisessä mahdollisuus on muillakin kuin vakiintuneiden medioiden edustajilla.

Kuten edellisessä merkinnässä jo totesin, uusmedia haasta yksityisyyden suojaa varsin merkittävällä tavalla. Enää onglemana eivät edes ole muiden aiheuttamat loukkaukset yksityisyyttä vastaan vaan yksilön omat toimet saattavat yksityisyyden varsin vakavasti vaakalaudalle. Kaikenlaisesta julkaisemista ja osittain myös jo sisällön tuottamista rajoittavat yksityisyyden osalta Suomessa lait, mutta miten hyvin lait otetaan huomioon uusmedian arkipäivässä?