Miten kansalainen voi vaikuttaa?

Olin ajatellut jo pitää suuni kiinni tästä koko tekijänoikeusjupakasta. Ainakaan en halunnut enää toistaa mitään sellaista, minkä muut ovat jo verkossa sanoneet. Iltalehden kolumni (via SchizoJanne) sai minulla kierrokset jälleen nousemaan sen verran, että on pakko purkautua. Erityisesti seuraava lainaus sai minut lämpenemään varsin paljon:

Ainakin siitä puuttui henkilökohtainen kontakti ja välitön vuorovaikutus. Se oli pääosin yksisuuntaista ja massiivista viestien lähettämistä vailla tietoa siitä, mitä vastaanottaja viestin sisällöstä ajattelee, tuliko viesti ymmärretyksi ja kumman näkökanta, lobbaajan vai lobattavan, lopulta pääsi voitolle.

Arvon toimittaja voi olla varsin tyytyväinen, etten ole henkilökohtaisessa kontaktissa hänen kanssaan. Olisivat toimittajan korvat nimittäin saattaneet hieman punoittaa ja vastaukset ontua.

Miten ihmeessä tavallinen kansalainen voi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä omaan kansanedustajaansa. Yliopistojen professoritkin ovat paremmin tavoitettavissa henkilökohtaista audienssia varten kuin kansanedustajat, ainakin niille meistä jotka elämme täällä maakunnissa emmekä kehä kolmosen sisäpuolella. Pohjois-Karjalasta ei noin vain lähdetä Helsinkiin vaeltamaan eduskunnan käytäville siinä toivossa, että tapaisimme jonkun kansanedustajan, jolle asian esittäisimme.

Miten muuten tavallinen kansalainen voi siis vaikuttaa omaan kansanedustajaansa kuin lähettämällä tälle kirjeen — oli se sitten sähköinen tai perinteisesti paperilla oleva postin kuljettama. Vai menikö Iltalehden toimittaja päästämään sammakoita suustaan kun totesi ammattimaisen lobbauksen olevan paljon tehokkaampaa kuin kansalaisten palaute? En nimittäin keksi miten muuten kuin ammattimaisesti voi lobbari kuljeskella päivisin eduskunnan käytävillä, suurimman osan meistä pitää kuitenkin käydä töissä.

Väittelyä ja taivuttelua voidaan käydä myös muuten kuin naamakkain. Sääli vain, että suurinta osaa kansanedustajista kansalaisten palaute ei tainnut kiinnostaa. Itse sain vain yhden vastauksen lähettämääni kahteen viestiin. Ensimmäisen vastaanottajina kaikki maakuntani kansanedustajat, toisen vain vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Häneltä vastauksen sainkin.

Iltalehden kolumni on sikäli erittäin surullista luettavaa, että siinä uskalletaankin julkisesti todeta kansalaisten huonommat mahdollisuudet vaikuttaa. Jonkun eturyhmän lobbari voi paljon paremmin vaikuttaa edustajiimme juuri siksi, että heille maksetaan palkkaa keskustelemisesta kansanedustajien kanssa. Me tavalliset kansalaiset joudumme tekemään sen kaukaa, kirjeitse, omalla ajallamme. Kenen etuja tämä palvelee? Tekijänoikeuslain tapauksessa käyty vääntö taitaa aika selvästi osoittaa, että ei ainakaan tavallisten kansalaisten.

Kysymys, johon nyt kaipaisin kansanedustajiltamme vastausta onkin, miten meidän pitäisi heihin ottaa yhteyttä ettemme olisi ylhäältä päin johdettua karjaa osana spämmikampanjaa? Miten saamme aikaan keskustelua (jota jotkut haluavat kutsua ehdoin tahdoin väittelyksi ja taivutteluksi) meitä kiinnostavista asioista, joita eduskunta käsittelee?

Google-pommit

En tiedä onko oikein ajatella näin, mutta mieleeni on tullut seuraava tekninen keino jolla Googlea voidaan manipuloida tämän tekijänoikeusjupakan tiimoilta. Nyt blogimaailmassa ovat kiertäneet ja monia linkkejä saaneet ÄKT:n ja Elvis ry:n vetoomukset. Linkkien määrä varmasti nostaa niiden sijoitusta Googlessa, mikä tuskin on kovinkaan monen tavoite.

Onneksi kommentti-spämmi on saanut aikaan sen, että Google ja monet muut hakuohjelmat tulkitsevat linkin yhteydessä olevan rel="nofollow" -attribuutin siten, että linkkiä ei huomioida kun määritetään linkin kohteen tulosta. Nyt linkki siis näyttäisi koodina seuraavanlaiselta:

<a href="…" rel="nofollow">…</a>

Näin noiden vetoomusten tuloksia Googlen silmissä ei ainakaan nosteta. Samaa voi käyttää myös silloin, kun linkittää uutiseen, jonka arvoa ei halua korottaa. Ainakin minä tein näin edellisessä kirjoituksessani eräiden linkkien kohdalla.

Masinoitua spämmiä

Tätä aihetta minun on pitänyt jäähdytellä jokunen tovi (reilu pari vuorokautta) ennen kuin olen edes uskaltanut aloittaa siitä kirjoittamisen. Kulttuuriuutiset ja Muusikko-lehti (via Merten ja net.nyt) ovat kritisoineet masinoitua roskapostikampanjaa, joka virheellisillä faktoilla on koittanut kääntää kansanedustajien pään. Tässä kuviossa on niin monta asiaa väärin, että oikein itkettää.

Ensinnäkin, kansanedustajille lähetettyjen viestien taustalla olevat faktat ovat tosia. No, onneksi Muusikko-lehti on oikea lehti ja heille voi lähettää oikaisuvaatimuksen. Joka heidän pitää julkaista. Tässä asia laki onkin meidän lukijoidemme puolella. Kulttuuriuutisten kanssa tilanne on vähän vaikeampi, koska he vain väheksyvät lain ongelmia. Mutta senhän ymmärtää kun muistaa, että Kulttuuriuutisten taustalla on useita tekijänoikeusalan järjestöjä. Kari Haakana aikoinaan kirjoittikin seuraavaa:

Uutissaitiksi naamioitu Kulttuuriuutiset on siis tekijänoikeusjärjestöjen lobbausta varten perustettu palvelu, jossa pyritään muovaamaan yleistä mielipideilmastoa pehmeämmäksi tekijänoikeuden haltijoiden päämäärille.

Joten älkää ihmetelkö, jos Kulttuuriuutiset ei oikein lämpene tekijänoikeuslain kritisoinnille. Toisaalta ei myöskään pidä ihmetellä, jos kansalaiset eivät ole täysin ymmärtäneet mistä laissa on kyse ja ovat virheellisesti luulleet kopiointikiellon koskevan kaikkia CD-levyjä. Eiväthän lain valmistelijatkaan ole osanneet laista tiedottaa koko ajan oikein ja selkeästi. Ja lain kannattajatkaan eivät lakia tunnu ymmärtävän ja silti he saavat kyllä lähettää huoletta masinoituja kampanjoitaan.

Toiseksi, kansalaisten lähettämät sähköpostiviestit kansanedustajilleen eivät koskaan liene roskapostia. Roskipostihan on määritelmän mukaan:

Roskaposti (spam, bulk mail, unsolicited bulk email, sikanauta, …) on sähköposti- tai nyyssiviestintää usealle vastaanottajalle ilman vastaanottajien lupaa. Roskaposti voi olla yhtä laillla kaupallista, poliittista, uskonnollista, kuin aatteellistakin.

Kansanedustajamme ovat kuitenkin eduskunnassamme edustamassa meitä, Suomen kansalaisia, joten heillä ei ole mitään oikeutta olla vastaanottamatta meiltä viestejä, joissa kerromme heille mielipiteitämme. Vai uskaltaako joku kansanedustaja väittää, että heidän ei tarvitse vaalien välisenä aikana välittää tippaakaan kansan mielipiteistä? Ministeri Karpela on sentään julkisuudessa uskaltanut sanoa olevansa sitä mieltä, että tässä on nyt takana varmaan joku masinoitu kampanja. Haluaisin vain nähdä, että kaikki kansanedustajat, jotka ovat tässä yhteydessä puhuneet roskapostista uskaltaisivat tehdä sen julkisesti. Sen tiedän, että he eivät ääntäni tulisi enää koskaan saamaan missään äänestyksessä.

Ymmärrän kyllä, että kansanedustajia on varmasti turhauttanut postilaatikoihin tulviva viestipaljous, mutta se vain kertoo kansan mielipiteestä. Ja varmasti seassa olevat vähemmän asialliset viestit suututtavat ja vievät pohjaa niiltä monilta asiallisilta viesteiltä. Haluaisin vain tietää, mikähän mahtaa olla tässä tapauksessa suhde asiallisten ja asiattomien viestien välillä. Ja mikä suhde on jonkun muun kansan palautetta kirvoittavan asian ollessa kyseessä.

Kummalliselta tämä puhuminen roskapostista tuntuu myös siinä valossa, että tämä on varmasti monia nuoria kiinnostava ja kuohduttava kysymys. Toinen vastaava tapaus lienee turkiseläinten tarhaus, jossa nuorten aktiivisuus on ilmennyt laittomuuksilla. Silloin kovasti kannustettiin nuoria ottamaan kantaa julkisuudessa ja ottamaan yhteyttä omiin kansanedustajiin. Nyt nuoret ovat tarttuneet nimenomaan näihin keinoihin. Ja meitä syytetään sitten roskapostituksesta. Olisiko masinoijien pitänyt puolestaan kannustaa nuoria keräämään kaupoista kopiosuojattuja levyjä ja polttamaan niitä rovioissa toreilla? Sekö olisi ollut parempi keino ilmaista oma mielipide?

Tiedän, tämä on jo hieman kärjistettyä tekstiä. Korostan, että en missään nimessä kannusta tai kehota ihmisiä tekemään laittomuuksia. Mutta nyt pääsemmekin kolmanteen ongelmaan, joka minulla oli Kulttuuriuutisten ja Muusikko-lehden juttujen suhteen. MBnetin net.nyt-blogia syytetään varsin selvästi (etenkin Kulttuuriuutisissa) kampanjan masinoinnista. Kansanedustaja Kasviakin on taidettu aiheesta syyttää. Mistä lähtien kansalaisten kehoittaminen kannanottoon on kampanjan masinointia? Kulttuuriuutisetkin lainasi seuraavia katkelmia net.nytin kirjoituksista:

Se “joku” jonka pitäisi tehdä jotain olet juuri sinä siellä monitorin toisella puolella. Lain viimeinen eduskuntakäsittely on huomenna, joten tänään voit vielä vaikuttaa tehokkaasti …

…Kirjoitit mihin kirjoitit, tee se rauhallisesti ja asiallisesti. Asiattomuuksien kirjoittaminen johtaa vain siihen, että delete-napin painaminen seuraavan, asiallisen viestin kohdalla muuttuu todennäköisemmäksi…

Näen asian varmasti hyvin eriväristen lasien läpi kuin Kulttuuriuutiset, mutta en tuossa näe mitään masinointia. Siinä vain kerrotaan miten asiasta huolestunut kansalainen voi tuoda oman mielipiteensä julki ja suositellaan rauhallisuutta ja asiallisuutaa. Oikeasti, mitä vikaa tuollaisessa on?

Jossain muistan lukeneeni myös, että eivät voi uskoa, että sähköpostiryöppy olisi saanut alkunsa spontaanisti kansalaisten keskuudessa (lähdettä en valitettavasti enää muista tai löydä). Kyllä se vain oli spontaania. Kukaan ei kirjoittanut valmista tekstiä lähetettäväksi. Kukaan ei myöskään masinoinut jotain valmista addressia johon olisi pyytänyt allekirjoituksia. Tai lisännyt henkilöiden allekirjoituksia addressiin tai viestiin omin päin. En usko kenenkään kirjoittaneen tietokoneohjelmaa, joka olisi lähettänyt automaattisesti useita viestejä kansanedustajille. Kyllä viestit taisivat tulla ihan tavallisten kansalaisten näppäimistöiltä itse kirjoitettuina vastaanottajien osoitteineen ja sisältöineen.

Tämä on kansalaisaktivismia. Erityisesti verkossa tapahtuvaa sellaista. Sellaista, jossa kansalaisia huolestuttava asia leviää kulovalkean tavoin ympärin internettiä. Ei meille mitään keskitettyjä käskyttäjiä ole, ainakaan muita kuin Arkadianmäellä istuva väki. Täällä ei myöskään kovinkaan helposti ketään kunnioiteta tai kummarreta. Kunnioitus on ansaittava ja se tapahtuu rehellisellä ja läpinäkyvällä toiminnalla. Ei tähän voi vanhoja hyviä aikoja kaipaaville kansanedustajille ja lobbareille todeta muuta kuin jo kuluneen lainauksen:

Maailma muuttuu Eskoseni.

Ai niin. Meinasin ihan unohtaa, että vellovasta jupakasta huolimatta eilisellä (tai siis lauantaisella) kauppareissulla tarttui mukaan yksi levykin. Ilman kopiosuojaksia, tietenkin. Ja ensitöikseni iskin sen koneeseen ja muutin sen MP3ksi. Nyt kun vielä ehtisi sitä kuuntelemaankin…

Olen rikollinen

No niin, lisäsin juuri kaikille sivuillemme viittauksen Olen rikollinen -kampanjaan. Suosittelen kaikille liittymistä siihen. Alla sivulta otettu lainaus, joka selittää mistä kampanjassa on kyse:

Olen rikollinen? -kampanjan tarkoituksena on avata ihmisten silmät tekijänoikeusrikollisten määrään Suomessa ja kyseenalaistaa uusi tekijänoikeuslaki. Tarkoituksena on myös antaa kasvot näille rikollisille, jotka ovat aivan normaaleja ihmisiä kuten sinä ja minä. Uusi tekijänoikeuslaki tulee kriminalisoimaan kaikki, jotka kopioivat musiikkinsa ostamaltaan CD-levyltä tietokoneelle ja tekevät siitä MP3-tiedoston, jotta pystyisivät soittamaan sitä kannettavissa musiikkisoittimissa.

Muistakaa, että kampanja ei millään tavalla vastusta tekijänoikeuksia ja artistien oikeutta saada korvaus tekemästään teoksesta. Tarkoitus on vain kerätä huomiota uuden tekijänoikeuslain ongelmakohtiin. Julkisuudessa käyty keskusteluhan on nostanut esille vain tämän kopiosuojattujen levyjen (CD-levyjähän ne eivät ole) muuttamisen muuhun muotoon (esim. MP3) laittomuuden. Muitakin ongelmia siinä laissa on ihan riittävästi.

I am a criminal

Finland, especially the online community, has been in an uproar lately because of the new proposed copyright law. There is a good comment describing some of the problems of the law in English in the comments to the Slashdot article. Luckily, a campaign has been started to label sites with a banner that has the text I am a criminal? in Finnish.

While I don’t recommend a huge influx of messages from foreigners to members of the Finnish parliament, I’m all for increasing the publicity of this incomprehensible law. There have been comments that the public in Finland would be responsible of spamming members of the parliament because of the huge amounts of emails they have been receiving protesting the law. And I thought that we had a representational democracy…