randomfire

Miksi keltainen sileäkarvainen noutaja?

Kuten Life of Jalo tänään osoittaa, saimme perheenlisäystä. Sileäkarvaiset noutajat, eli flätit, ovat valloittaneet sydämemme ja Luka onkin kolmas sellainen perheessämme. Erikoisen Lukasta tekee keltainen väri.

Kaksi keltaista ja yksi musta flätti Flättien rotumääritelmän mukaan ainoat sallitut värit ovat musta ja maksanruskea. Rodun historiasta johtuen keltaiseen väriin johtava resessiivinen geeni löytyy kuitenkin varsin laajalti eri linjoista. Koska keltainen on värivirhe flätissä, se aiheuttaa ristiriitaa ja varsin voimakkaitakin tunteita. Tämän merkinnän tarkoitus on selventää miksi me (eli Anna ja minä) otimme keltaisen flätin ja mitä mieltä me asiasta olemme.

Ennen kuin jatkat lukemista, suosittelen lukemaan herra Read Flowerin artikkelin aiheesta (Englannin flätti-kerhon uudelleen julkaisemana) sekä amerikkalaisen kasvattajan sivun heidän keltaisesta flätistään.

Olemme sitä mieltä, että koirien kasvattajien ensisijainen tehtävä on tuottaa terveitä jälkeläisiä, jotka ovat mahdollisimman hyvin rotumääritelmän mukaisia. Koska perinnöllisyys on kuitenkin satunnaisuuden temmellyskenttä, järjen rajoissa voimme odottaa kasvattajilta vain vastuuntuntoisia ja harkittuja jalostusratkaisuja. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi fläteillä, perimässä on lisäksi rotumääritelmään kuulumattomia ominaisuuksia jalostusta vaikeuttamassa. Mutta ensisijaisena jalostusta ohjaavana ratkaisuna tulee olla terveen jälkikasvun tuottaminen.

Kun ensimmäisen kerran kuulimme keltaisista fläteistä noin vuosi sitten, meitä alkoi kiinnostaa. Nopea vilkaisu jalostustietokantaan osoitti, että 90-luvun puolivälistä on rekisteröity vain joitakin flättejä (11 ennen Lukan pentuetta). Flättipiireissä kuulemamme huhut kertoivat, että kasvattajat ovat harrastaneet epätoivottujen pentujen lopettamisia. Tämä sai meidät ärsyyntymään ja sai pienen kapinahengen heräämään.

Olosuhteista riippumatta, mielestämme vastuuntuntoisen kasvattajan ei kuulu tappaa tai jättää rekisteröimättä terveitä koiria. Meille yksi osoitus kasvattajan vastuuntuntoisuudesta on jalostuksessa esiintyneiden virheiden avoin ja rehellinen myöntäminen. Tämä pitää sisällään niin sairaat kuin rotumääritelmän vastaiset koirat. Sellaisten koirien rekisteröimättä jättäminen ja hävittäminen on vain ongelman lakaisemista maton alle ja oman imagon valheellista ylläpitämistä.

Pienen kapinahengen lisäksi, päätökseemme vaikuttivat myös muutamat muut asiat. Ensisijaisesti meitä häiritsee keskittyminen jalostuksessa puhtaasti kosmeettisen virheen poistamiseen kun samalla syöpä, lonkat ja muut perinnölliset sairaudet vaikeuttavat flättien elämää. Nuoruusajan ja myöhemmin kehittyvät syövät ovat yksi syy siihen, miksi tämä mahtava rotu on keskimäärin varsin lyhytikäinen (lähteistä riippuen keski-ikä on kahdeksasta yhdeksään vuoteen). Vaikka flätit ovat lonkkien suhteen muita noutajarotuja terveempiä ne rajoittavat jalostusvalintoja merkittävästi. Kysymmekin kaikilta keltaisen värin vastustajilta kumpi on tärkeämpää: tuottaa terveitä koiria silläkin riskillä, että välillä syntyy virheellisiä pentuja vai sairaita koiria, jotka ovat täysin rotumääritelmän mukaisia? Lainataksemme yllä mainittua Read Flowerin artikkelia (käännös on kirjoittajan):

It [yellow color] could probably be eliminated by a strict selective breeding programme. I doubt the result would be worth the effort, and who knows what we might lose along with the yellow factor?

Se [keltainen väri] voitaisiin todennäköisesti poistaa tarkalla, valikoivalla jalostusohjelmalla. En usko, että lopputulos olisi vaivan arvoinen, sillä kuka tietää mitä me menettäisimme keltaisen tekijän mukana?

Vaikka keltaisen värin määrätietoista hävittämistä rodusta pitäisikin välttää, ne ovat epätoivottuja tuloksia jalostuksessa. Siten jalostuksessa pitäisikin pyrkiä pitämään keltaisten flättien syntyminen harvinaisena ja satunnaisena tapahtumana. Koska me halusimme ennemmin tai myöhemmin keltaisen flätin, nyt vaikutti hyvältä ajalta ottaa sellainen.

Kaksi mustaa ja yksi keltainen flätti sekä kultainen noutaja Päätökseemme vaikutti myös se, että olemme harkinneet toisen kultaisen noutajan hankkimista. Olemme kuitenkin olleet varsin pettyneitä näkemäämme otokseen kultaisten noutajien nykyisestä kannasta. Sitä samaa elinvoimaa ja elämän iloa, minkä näemme Kassussa ja fläteissämme ei näy nuoremmissa kultsuissa. Tämä yhdistettynä siihen tosiasiaan, että keltainen flätti kuuluu molempien rotujen historiaan, keltainen tuntui tässäkin valossa meille sopivalta ratkaisulta.

Emme myöskään kannata keltaisen värin ottamista sallittujen värien joukkoon rotumääritelmässä. Kaikki sellainen jalostustyö, joka pyrkii vahvistamaan resessiivisen geenin esiintymistä kohtaisi melkoisia vastoinkäymisiä ja joutuisi lähtemään liikeelle varsin pienestä geenipohjasta. Keltaisen värin vahvistaminen todennäköisesti vaikuttaisi heikentävästi flättien terveyteen. Ja toistankin tässä jo itseäni, mutta kaiken jalostustyön tavoitteena pitää olla rodun terveyden edistäminen ja rotumääritelmän mukainen tyyppi (ja fläteillähän rotumääritelmän mukaisuus pitää sisällään hyvät käyttöominaisuudet).

Keltaisen flätin omistajina ainoa meihin (tai oikeastaan koiraan) kohdistuva rajoitus on se, ettei se voi osallistua koiranäyttelyihin. Monissa muissakin harrastuksissa valionarvot voivat jäädä saamatta, mutta harrastamista värivirheellisyys ei estä. Samalla pitää kuitenkin pitää mielessä se tosiasia, että noin 4500 flätistä jalostustietokannassa vain vajaa puolet on saanut näyttelyissä minkäänlaisen tuloksen. Eli suurelle osalle koiranomistajista rajoitukset näyttelyissä käymisen osalta eivät ole mitenkään maata kaatava asia.

Yhteenvetona todettakoon, että vaikkemme puolla keltaisten flättien tarkoituksellista kasvattamista niin emme myöskään ole niiden satunnaista esiintymistä vastaan. Me, flättejä harrastavina, voimme sitten tarjota näille koirille hyvän kodin ja auttaa niitä elämään flättien tapaan täysillä, näyttelymenestyksen puutteen sitä haittaamatta.

P.S. Lukalla on varsin hyvä tausta, isänsä isä (Almanza I Hate Mondays “Hector”) oli tänä vuonna Cruftsissa flättien rotunsa paras. Hectorin isä (Almanza Far & Flyg) oli taas viime vuonna Pohjoismaiden voittaja ja on ollut pariinkin otteeseen Suomen voittaja. Ja molemmilla koirillahan on muitakin tuloksia.

Tämä merkintä on julkaistu englanniksi randomfiressä.

0 thoughts on “Miksi keltainen sileäkarvainen noutaja?

  1. Hei! oli mukava lukea juttunne keltaisista flateista. Itselläni oli sellainen (Kasper) seitsemän vuotta kunnes jouduin luopumaan siitä kuukausi sitten pahan nivelrikon vuoksi. Koirana Kasper oli maailman mainioin, eikä värillä ollut minulle koskaan väliä. En pidä siitä että keltaisia pentuja lopetetaan heti synnyttyään koska ihmisen ystävinä ne ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muutkin. Jos tilaisuus tulisi ottaisin varmasti uudelleen keltaisen pennun!

  2. Hei,

    meillä asustelee maksanruskea narttu Ruska ja keltainen narttu Lumi. Halusimme Ruskan kaveriksi keltaisen, koska mielestäni keltaiset flatit ovat kauniita. En voi hyväksyä terveiden koirien lopettamista, onhan muissakin roduissa keltaisia ja kultaiseen noutajaan flatti ei varmasti sen ulkonäön vuoksi sekoitu. Eilen aloitin Lumen kanssa agilityn, josta se ja minä nautimme tosi paljon.

  3. Meillä on myös keltainen flätti, Ramses. Oli muutoin mustan pentueen ainoa keltainen, ja meille riitti että on terve ja rekisteröity pentu. Näyttelyt eivät muutenkaan innostaneet, joten keltainen pentu suorastaan sysättiin syliimme ja olimme innoissaan. Ransu on pysynyt terveenä, lonkat ja kyynärät sekä silmät olivat tarkastuksessa parasta mahdollista, ja poika on iloinen & ystävällinen kaveri. Keltainen väri on vain ja ainostaan väri, tämän parempaa koirakaveria saa hakea :)

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.