Publishing on a given date

If you’ve ever taken a look at either the Life of Jalo or Jermut, you’ve probably noticed that both sites create a daily page for the picture/strip. The way I’ve created it is that each file that needs to be shown is saved with the filename simply as the date (e.g. 20060428.jpg is today’s image in LoJ). This post will show you how the naive approach to triggering something based on the current date and time may backfire and how to solve it.

To prevent people from looking ahead of the current date I used a simple is statement that compared the date now to the image requested. If the imagefile’s name was greater than the current date, a HTTP 403 error code is returned. The code looks like this ($showTime is the date portion of the filename):

      if (date('Ymd') < $showTime) {
	return 403;
      } else {
        …

Of course, by now all of you should be wondering exactly what is the timezone in which the date should change? Well, my intention was that we'd follow a Finland-centric approach to the whole thing and the new image would be visible at the strike of midnight in Finland.

This all worked fine until we moved our hosting from a Finnish provider to DreamHost. The Finnish provider's servers all used EET (Finland's timezone, UTC+0200) and date() worked just fine. DreamHost's servers naturally don't use EET as their default timezone and testing that everything works after I've uploaded an image was a bit too hard. Plus I like seeing the next days picture before I go to bed, or rather having Anna look at it and tell me if something's wrong.

Luckily PHP comes with the function gmdate() that returns the current date and time in UTC. Then, with some simple code we can convert the reference time to EET and we're back at the usual publishing schedule. After you know of the existence of the function, any problems caused by timezones can now be easily solved.

Turvallisuuden harjoittelua

Piti jo viime viikolla kirjoitella siitä, miten sivari päätyy kertausharjoituksiin, mutta Kassun sairastelu ja kuolema pitivät ajatukseni muualla kuin blogaamisessa jokusen tovin.

Kiinnostukseni pelastustoimeen oli osittaisena syynä siihen, että kävin siviilipalveluksen armeijan sijaan (minusta ei olisi nimittäin puolustuvoimille sodankaan aikana mitään hyötyä), mutta seurauksena siitä saan kuitenkin kutsuja määräyksiä kertausharjoituksiin. Tai valmiusharjoituksiin kuten ne siviilikriisinhallinnan puolella ovat nimeltään. Tässä tapauksessa kyse oli Pohjois-Karjalassa järjestetystä POKA 06 -harjoituksesta.

Määräys osallistua valmiusharjoitukseen

Kyseisessä harjoituksessa kokeiltiin maakuntamme alueella ensimmäisen kerran miten kunnalliset johtokeskukset toimivat alueellisen pelastustoimen aikana ilman poikkeustilan suomia valtuuksia. Itselleni määräys tarkoitti kahden ja puolen vuorokauden istuskelua syvällä joensuulaisen kallion sisällä pelastustoimen johtokeskuksessa, joka rakennettiin ensimmäisen kerran harjoitusta varten. Pelastustoimi harjoitteli erilaisia suuria onnettomuustilanteita virtuaalisesti kartta- ja radioharjoituksina kuntien painiessa erilaisten tulvaongelmien ja epidemioiden kanssa.

Tässä taannoin törmäsin myös kuvagalleriaan amerikkalaisista turvallisuustoimijoiden harjoitusalueista. Pakko on myöntää, että kuvia katsellessa pienen palomiehen silmissä alkaa kiilua. Tuollaisille leikkikentille kun pääsisikin! Kunnes muistaa, että Suomessa ainoastaan Pelastusopistolla on kunnollinen harjoitusalue, jossa saa vapaasti remeltää. Lappeenrannassa sentään oli jopa jonkinlainen palotalo harjoitusalueella, mutta täälläpäin joudumme tyytymään Joensuun harjoitusalueen ruostuneisiin merikontteihin. Muuten harjoittelu tehdään erilaisten teollisuusrakennusten tiloissa tai tyhjentyneissä rakennuksissa, kuten Liperin vanhassa kunnantalossa tai Jyrinkylän tyhjissä kasarmeissa.

Kunnollisten harjoitusalueiden puute näkyy ainakin pelastustoimen harjoittelussa siinä, että kunnon onnettomuustilanteita on vaikea lavastaa ilman aikamoista kuvittelua. Ja kun asioissa joudutaan luottamaan kuvitteluun niin usein tulee tehtyä virheitä silkasta tietämättömyydestä. Realismi auttaa myös siinä, että harjoitus otetaan vakavasti ja asiat tehdään kunnolla. Todellinen vaara kuitenkin motivoi aivan eri lailla tarkkuuteen työskentelyssä kuin kuviteltu vaara.

Kunhan joskus saisin aikaiseksi tehdä sivuillemme kuvagallerian niin saisin sinne laitettua kuvia täkäläisestä pelastustoimen harjoittelusta ja harjoitusalueista. Kuvia meillä olisi myös suhteellisen paljon paikalliselta raunioradalta, mutta niissä koira on lähes aina isolla ja itse aluetta näkyy varsin vähän taustalta.