Tulitikkuleikit…

Ilta-Sanomat (muun muassa) uutisoi ainakin yhden tuhoisan Kalifornian maastopalon syttyneen lapsen tulitikkuleikeistä. Uutinen sai ainakin minulle pienen hymyn naamalleni.

Jotenkin nimittäin lapsuusvuodet palautuivat varsin tehokkaasti mieleeni, sillä olen aikoinaan sytyttänyt itsekin yhden maastopalon. Tai siis yhden, jonka sammuttaminen vaati palokunnan ripeää toimintaa. Tapaus sattui joskus 8-9 vuotiaana kun leikimme kaverin kanssa papattien kanssa (tiedän, ne taisivat olla K-12, mutta…). Elettiin jo alkusyksyä ja ojanpientareen heinikko oli varsin kuivaa. Sytyttäessäni yhtä sytyslankaa muutama heinänkorsi syttyi siinä samalla.

Hetken päästä (silmänräpäyksessä muistini mukaan), liekit olivat jo yli polvenkorkuisia enkä enää uskaltanut tehdä niille mitään. Onneksi olimme kaverin kanssa sen verran kilttejä, että juoksimme läheiseen taloon huutaen, että pelto palaa. Lähitalon asukkaat soittivat sitten palokunnan paikalle kun ohi pyöräillyt mies katkaisi pari oksaa puusta ja aloitti palon sammuttamisen.

Onneksi sinä päivänä ei tuullut, sillä palo syttyi kuivassa heinikossa keskellä omakotitaloaluetta. Palokunnallekaan ei jäänyt oikeastaan muuta tehtävää kuin maaston kastelu. Ja meidän toruminen.

Tosin oli palomestarilla toruessaan pieni virne naamallaan ja taisi päättää torumisensa tokaisuun, että “pojat ovat poikia”. Kyllähän pojat ovat poikia eivätkä tulitikkuleikit varmaan lopu koskaan tästä maailmasta (emme mekään tuosta kerrasta oppineet muuta kuin vähän enemmän varovaisuutta).

Kai tässä nyt pitäisi olla kovasti valistava ja muistuttaa kaikkia siitä, miten vaarallisia tulitikkuleikit voivat olla. Tosiasia kuitenkin on, että tuli on erittäin kiinnostava elementti. Ja sen sijaan, että aina kielletään leikkimästä tulella, miksei voitaisi luoda välillä turvallisia mahdollisuuksia tyydyttää uteliaisuutta? Niinhän mekin teemme.

A long hiatus

I’ve really been neglecting all of my blogs this year. Earlier this week I vowed I’d change this. So if I do have any readers left, be prepared to finally see more frequent posts and a change in the layout sometime (hopefully soon) in the future.

I really have more than enough ideas on what to post about. I just need to get around to writing them instead of just thinking about writing them…

Running (Adobe) Lightroom on Linux

As an active Linux user my use of Lightroom was limited to the snatched minutes at Anna’s computer for a long time. With the amount of pictures we have and take, the tagging and keywording features were good enough to warrant a purchase even if they were the only feature I used.

After testing Vista for a while on my new laptop and using Lightroom on it I was hooked. So much so, that I put off installing Linux until I could figure out a way to run Lightroom on it. Yes, I endured Vista just so I could use Lightroom.

After a while the hardships of running Vista overcame the lure of Lightroom and I started installing Linux on the laptop. What helped my decision was my experience of running VMware with our development environments. Since I found that the player is free and I can create my own image of XP to run under Linux, my problem was solved.

So no, this post will not show you a method of hacking Wine to get Lightroom running with it (I haven’t even tested Lightroom with Wine). What I did was:

  1. Downloaded and installed the latest version of VMplayer.
  2. Created an empy VM with EasyVMX. I used a VMplayer 2 compatible VM so that I can share directories between my machine and the image without the need for Samba.
  3. Install XP (including various applications) in the empty virtual machine.
  4. Tweaked and fiddled with the shared directories.
  5. Ran Lightroom ;)

When I ran Lightroom in Vista, I used it to import the pictures from the memory card when I hooked it up. With the VM setup I don’t give the VM access to the memory card reader (I really don’t know why), so I copy the files manually and use rename to keep them in numeric order and lowercase the letters. My scheme for directories and such is simple: all pictures from a given day are copied into a date folder (e.g. 20071031). Each image is then renamed to represent the (almost) true shot number with the camera and camera specific identifier. (Our 300D’s images are img_ and the 30D’s are Vimg_ .)

The directory in which the pictures are copied is in a folder that I share with Lightroom, so now all I have to do is import them (with the setting that doesn’t move or copy the images) in and I’m all set to go.

One issue that I have noticed with running VMs in either Linux or Windows (XP, at work) is that on laptops it really increases the speed of the VM if it is on a separate drive, e.g. an external USB-drive.

Kalifornian maastopaloista (ja bloggaamattomuudesta)

Tämäkin blogi on joutunut elämään ties kuinka pitkään laiminlyöytynä ja hylättynä. Tosin kotikoneella oli nippu avonaisia välilehtiä Firefoxissa, joissa oli ideoita uusille merkinnöille. Kaatumisen jälkeen niitäkään ei enää ole.

Pienenä välihuomiona kuitenkin silmääni sattui viikonloppuna tieto, että Etelä-Kalifornian maastopaloissa on palanut 772 neliömailia maastoa. Neliökilometreinä tuo vastaa 2000 neliökilometriä. Määrää itselleni suhteuttaakseni kävin katsomassa Liperin pinta-alan: 1161 neliökilometriä.

Olin jo aiemmin käynyt katsomassa Google Earthissä tietoja paloalueista ja niiden koosta (miltä kuulostaa 55 000 ha paloalue, joka ei ole lainkaan hallinnassa?). Maastopaloja oli sammuttamassa 13 000 palomiestä (en tiedä kuuluvatko tuohon lukuun myös vangit tms. joita on käytetty apuna palojen sammuttamisessa).

Vertailun vuoksi vielä vähän lisää lukuja. Viime vuosihan oli Suomessa varsin vilkas maastopalojen suhteen. Valtakunnallisen tilastoinnin mukaan koko viime vuonna Suomessa paloi kuitenkin vajaa 72 neliökilometriä maastoa, eli naurettavan pieni määrä Kalifornian maastopaloihin verrattuna. Samoin koko maassa oli viime vuonna pelastuslaitosten ja vapaapalokuntien listoilla alle 13 000 henkilöä.

Kyllähän netissä olevasta uutisoinnista kävi ilmi, että Kalifornian palot ovat vakavia ja uhkaavat erittäin suuria alueita, mutta vasta konkreettiset vertailut kotimaisiin lukuihin saivat minut paremmin hahmottamaan palojen todellisen mittakaavan.

Juuri nyt soi: Dream Theater – Blind Faith