Pakkotyöstä

Tehyn joukkoirtisanoutumisten lähestyessä hallituksen ja eduskunnan puidessa pakkotyölakia minun piti monesti pitää sormeni erossa näppiksestä. En voi mitään sille, että vähän väliä valittaminen oikeudesta valintaan ja töihin pakottamisen epäoikeudenmukaisuudeesta sai tunteeni kiehahtamaan. Siksi en mitään aiheesta kirjoittanutkaan. Nyt kuitenkin Kasvin blogimerkinnän kommentit saivat minut tarttumaan näppikseen aiheesta.

Ehkä työskentely alalla, jossa pakkotyö on ollut lakiin kirjattuna ties kuinka pitkään on vääristänyt näkemystäni, mutta ei yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen lailla minusta ole mitenkään väärin tai yksilön oikeuksia loukkaava. Samalla mielessäni pyörii ajatus, että tiettyihin tehtäviin menevillä henkilöillä pitäisi olla myös sen verran vahva eettinen vastuu työstään, etteivät he voisi uhrata ihmishenkiä omien etujensa saavuttamiseksi. Ja loppupelissä siitähän pakkotyölaissa oli kyse – yhteiskunta koitti vain turvata ihmishenkien säilyttämisen kannalta välttämättömät palvelut.

Tätä blogia seuranneelle tai arkistoja kaivavalle läheinen suhteeni pelastustoimeen ei ole yllätys. Aloitin harrastukseni pelastustoimen parissa jo 12-vuotiaana, joten aatteen palo tarttui varsin hyvin. Se, että alasta tuli myöhemmin päätoimista ja nyt sivutoimista ei kuitenkaan vähennä aatteen paloa. Ja vaikka kuinka vaikuttaisi siltä, että moni sopimuspalomies (ei vapaapalokuntalainen vaan sivutoiminen palomies) tekisi työtään rahasta, ei alan palkka ole niin suuri että sitä pitkään jaksaisi siitä syystä tehdä.

Eksyin hieman sivuraiteille, mutta asian ytimenä on se, että minulle pakkotyö ei ole käsitteenä mitenkään vieras. Pelastuslaki (ja sitä edeltävät lait) eivät salaile pakkotyön mahdollisuuksia:

28 § Jokaisen toimintavelvollisuus

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan.

Ja siltä varalta, että yllä oleva pykälä ei riittävästi jo pakottaisi osallistumaan toimintaan tarpeen niin vaatiessa, löytyy samasta laista myös seuraava kohta:

46 § Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan

Jos ihmisen pelastamiseksi tai onnettomuuden torjumiseksi on välttämätöntä, on pelastustoiminnan johtajalla oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus, jos tilanteen hallitseminen ei muuten ole mahdollista, määrätä onnettomuuskunnassa oleskelevia työkykyisiä henkilöitä viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnassa. Tehtävästä on oikeus kieltäytyä vain pätevästä syystä.

Pelastustoimintaan määrätty ei saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin pelastustoiminnan johtaja on antanut siihen luvan.

Ainakin minä tulkitsen ylläolevat pykälät niin, että jos saan tietooni onnettomuuden on minun ruvettava kykyjeni mukaiseen toimintaan ihmisten, eläinten, omaisuuden ja ympäristön pelastamiseksi ja suojelemiseksi – etenkin jos saan määräyksen osallistua toimintaan. Eilen aiheesta Annan kanssa jutellessani Anna totesi, että käytännössä siis koskaan ei pääse alan hommista eroon.

Jo noiden pykälien lisäksi löytyy kohtia, joiden perusteella voidaan kriisitilanteissa nostaa pelastustoimen valmiutta ennakoivastikin ja määrätä väkeä töihin.

Vaikka normaalioloissa en usko oikeuden hyväksyvän pelastustoimen osalta tiettyjen henkilöiden jatkuvaa määräämistä töihin irtisanoutumisen jälkeen vedoten ylläoleviin pykäliin, voi poikkeusoloissa (oli sitten kyse lakosta tai oikeasta kriisistä) määräys tulla.

Eihän töihin pakottaminen koskaan ole ideaaliratkaisu – kummallekaan osapuolelle. Välillä yhteiskunnan ja yhteisen hyvän vuoksi siihen on kuitenkin mentävä. Onneksi suurin osa ihmisistä tuntui ymmärtävän suojatyön tarpeellisuuden. Juuri julkaistuissa uutisissa (esim. HS) Vanhanenkin on kritisoinut Tehyä ja todennut mahdollisen tarpeen lainsäädännön uudistamiselle rajoittaakseen työtaistelujen vaikutuksia sivullisille.

Toivon samalla työnantajapuolelta ja valtiolta korvausta niille aloille, joiden oikeutta työtaisteluihin on jo rajoitettu ja tullaan rajoittamaan.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.