Day 60 – Goldens galore

Spent the day at the Finnish Golden Retriever specialty 2009. This meant waking up at 05:00 and driving 900 km. Am I sane?

But, I got to meet some friends and some great new people (and dogs), so all in all it was a fun day.

(Note, this post finally published with a picture over a week late. Sorry, trying to get rid of the backlog.)

Day 59 – S-curve

I’ll let Andreas has his urban S-curves and settle for our rural versions gladly.

Sorry for the late post, had to go to bed earlier because of the next day’s trip. And then I promptly forgot about it for over a week. Bad me.

Suhteellinen vaalitapa romukoppaan?

Ei voi mitään. Meinasin aiheesta kirjoittaa jo viime eduskuntavaalien jälkeen kun Cronberg ei päässyt kansanedustajaksi maakunnan suurinpiin kuuluvalla äänimäärällä. Nyt kunnallisvaaleissa Liperissä 12. eniten ääniä kerännyt vihreiden ehdokas ei pääse valtuustoon kun paikkoja on jaossa 25.

Eduskuntavaalien jälkeen Cronbergin nimittäminen ministeriksi vaimensi varmasti paljon vaalitapaan kohdistuvaa kritiikkiä. Olisiko kuitenkin aika herätellä keskustelua uudelleen? Ei tämä nimittäin ainakin minulla lisää mielenkiintoa äänestää kun kerta toisensa jälkeen vähemmän kannatusta saaneet ehdokkaat pääsevät läpi vain sillä perusteella, minkä puolueen (tai vaaliliiton) listoilla sattuvat olemaan.

Ei tämä ainakaan minusta ole mitään demokratiaa…

Liperin osalta tilanteen tekee vielä ikävämmäksi, ainakin minusta, perussuomalaisten menestys. Tosin heilläkin viidestä valtuustopaikasta vain yhdellä läpimenneellä oli vihreiden ääniharavaa enemmän ääniä. Jos haluaisin osallistua puoluepolitiikkaan neljän vuoden päästä pitäisi varmaan yrittää jo kasvattaa vihreidenkin listan nimimäärää kahdesta suurenpaan. Mutta minä en puoluepolitiikka halua tukea millään tavalla.

Varo, kuulosi voi vaarantua

YLE uutisoi tänään, että peruspalveluministerimme Paula Risikko on huolissaan MP3-soittimien mahdollisesti aiheuttamasta kuulovauriosta. Valmistajien pitäisi kuulemma varoittaa kuluttajia paremmin siitä, että niillä voi kuunnella musiikkia kovaa.

Muistan aivan samaa hälinää 80-luvulta korvalappustereoiden ja 90-luvulta kannettavien CD-soittimien osalta. Mutta silloin häly tuntui lähinnä keskittyvän Yhdysvaltoihin eikä niinkään Suomeen. Kyllähän Suomessakin asiasta jotain keskustelua varmaan käytiin, mutta hysteerinen hätäily ja laitevalmistajien syyttäminen tuntui enemmän olevan Jenkkien asia.

Vaikuttavatkohan nyt niin ajankohtaiset kuntavaalit tällaisten lausuntojen pullahtamiseen vai onko Suomessakin politiikka vaipumassa populistisempaan ja samalla enemmän holhousta ajavaan suuntaan?

Ensinnäkin, kuka ihme edes lukee laatikoissa tai käyttöohjeissa olevia varoituksia? Jo nyt niitä on laitteessa kuin laitteessa sen verran paljon, että huumorinlähteenä niitä voi vilkuilla. Tosissaan niitä tuskin enää harva lukee.

Kyllähän lapset ja nuoret tokivat tarvitsevat neuvoja siitä, mikä on sopiva äänenvoimakkuus millä erilaisia ääntä tuottavia laitteita käyttää. Mutta missä määrin tällainen opettaminen on laitteiden valmistajien asia? Eikö koko ajan Suomessakin käydä keskustelua siitä, miten vanhempien pitää enemmän ottaa kasvatusvastuuta?

Vaikka kuinka vanhemmat, koulut, yhteiskunta tai laitevalmistajat kuulovaurioista varoittaisivatkin niin suurin osa lapsista ja nuorista todennäköisesti silti kuuntelee ainakin välillä musiikkiaan liian kovaa. Sekin kuulunee kasvamiseen – ja toisaalta myös musiikin kuunteluunkin.

Itselläni suoraan korviin tulevan musiikin äänenvoimakkuutta säätelee huomattavasti kuulovaurion riskiä enemmän halu kuulla ympäristön äänet eli oma turvallisuus. Etenkin hälyääniä poistavilla kuulokkeilla (tai hyvin korviin asettuvilla kuulokkeilla) saa estettyä suhteellisen hiljaisellakin äänenvoimakkuudella ympäristön äänet. Liikenteessä kuulollakin on vain kevyen liikenteen osalta varsin merkittävä vaikutus havainnointeihin. Pimeillä maalaisteillä lenkkeillessä kuulon merkitys korostuu entisestään.

Tosin, jos MP3-soittimilla saadaan yli 100 dB:n ääntä aikaiseksi suoraan korvaan niin on niiden maksimiäänenvoimakkuuksia syytä rajoittaakin. Mutta tarviiko poliitikon esittää kovasti huolestunutta ja kalastella hajaääniä tuollaisella asialla. Ainakin tässä on yksi äänestäjä, joka mieluummin näkisi tuollaisessa itsestäänselvän sääntelyn tapauksessa hiljaista puurtamista poliitikoilta. Säästetään yhteiskunnallinen keskustelu niille asioille, joissa keskustelulla on oikeasti merkitystä.

Teatteria

WTC-iskujen jälkeen lentomatkailu muuttui. Näennäisesti turvallisempaan suuntaan, mutta myös naurettavaksi turvallisuusteatteriksi. Itse iskujen jälkeen en lentänyt vajaaseen kuuteen vuoteen, mutta seurasin huvittuneena kaikkia niitä keksintöjä, joita tehtiin matkustamisen turvallisuuden parantamiseksi.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen sitten jo taas lentänytkin jo melkein ylihyvästä. Enkä edelleenkään tiedä miksi minun piti kerran riisua kenkäni Joensuun kentällä, muttei samana päivänä paluumatkalla Helsinki-Vantaalla.

Kuitenkin todellisuudessa lentokentillä nähtävät turvatoimet eivät aiheuta mitään muuta kuin häiriötä tavallisille matkustajille ja suunnatonta rahanmenoa. Ja sitä rahaahan voisi käyttää oikeaan tiedustelutoimintaan.

The Atlantic on julkaissut varsin hyvän artikkelin erään toimittajan tempauksista lentokentillä ja niiden turvatarkastuksissa. Lisäksi artikkelissa on jututettu Jenkeissä lentokenttien turvallisuudesta vastaavan TSA:n johtajaa, joka käytännössä myöntää turvatoimet turhiksi.

Jossain välissä muistan kuulleeni, että ainakin EUssa mietittäisiin nesterajoitusten poistamista. Alkaisikohan oikeasti järki jo voittaa tässä pelleilyssä?