Silmille hyppivää tietotekniikkaa

Ylä-Kotolan ja Mehdin Uusmediatieteen perusteet toitottaa kovasti Ubiquitous Computingin puolesta yhtenä uusmedian seuraavista vaiheista. Terminä itse käyttäisin mielummin pervasive computingia, sillä se on synonyymi ja helpommin käännettävissä useammalle kielelle. Ja ainakin äkkiseltään kuvittelisin sen olevan helpommin ymmärrettävissä myös englantia äidinkielenään puhuville. Jokseenkin luonnollinen ja ehkä ymmärrettäväkin käännös termille voisikin olla ympäröivä tietotekniikka. Otsikoin tämän kirjoituksen niin kuin otsikoin siitä syystä, että kirjassa ympäröivän tietotekniikan yhteydessä puhuttiin aina sellaiseen sävyyn, että minua rupesi hirvittämään.

Vietän koko työpäiväni tietokoneiden äärellä ja käytän myös suuren osan vapaa-ajastani erilaisiin projekteihin tietokoneiden ja tietotekniikan kanssa (digikamerat ;). Tärkein asia minulle kaikissa käyttämissäni sovelluksissa on kuitenkin se, että ne eivät saa häiritä tarpeettomasti keskittymistäni. Sähköpostini kertoo minulle pienellä kuvakkeella (leveys 1.5% näytön leveydestä) uuden postin tulemisesta, mitään ääntä tms. ei kuulu. Mitään muita minua keskeyttäviä sovelluksia minulla ei ole. Ainoa keskittymistä häiritsevä laite, jonka sallin ympäristööni ovat palovaroittimet (luonnollisesti), kännykkäni ja päivystäessani radiopuhelin. Kännykkänikin jatkuvasti vain siksi, että siihen tulevat hälytykset työhöni sopimuspalomiehenä. Siksi ajatus ympäröivästä tietotekniikasta, joka jatkuvasti kiinnittää huomiotani vilkkumalla, päästämällä ääniä tms. hirvittää.

Positiivisesti yllättyneenä luin Ambient Devicesin tuotteista, joiden tarkoitus on mahdollistaa sisällön saattaminen käyttäjän huomioon silloin kun hän haluaa sitä huomioida. Heillä on esimerkiksi lasinen koriste-esine, jonka väri vaihtuu sääennusteen lämpötilan mukaan ja alkaa sykkiä jos luvassa on sadetta. Laitteille voi määrittää useita erilaisia parametreja joiden mukaan ne toimivat ja niillä on jokaisella oma IP-osoitteensa. Ympäröivää tietotekniikkaa sellaisessa muodossa, että se ei hypi silmille.

Toisaalta samaan aikaan saamme lukea kadunvarsimainoksista, jotka lähettävät mainoksia Bluetooth-kännyköihin (via). Vaikka tässäkin tapauksessa käyttäjältä kysytään haluaako hän mainoksen, keskeyttäminen on jo tehty. Mainos on häiriöksi vaikka sitä ei edes vastaanottaisi. Enkä usko, että mainostajat mitään kysyisivät elleivät puhelinten valmistajat ja tietoturva sitä vaatisi…

Mainokset ovatkin suurimpia pelkoja mitä minulla on ympäröivän tietotekniikan suhteen. Yksityisyyden menettäminen on tietenkin se suurin mörkö. Siitä kuitenkin lisää joskus myöhemmin. En kuitenkaan väitä, että ympäröivä tietotekniikka olisi pelkästään pahasta tai pelottavaa. Jos minulla olisi riittävästi rahaa, kotimme olisi varsin täynnä kaikenlaista pientä, kuten tietokoneella ohjattavat valaisimet ja pistorasiat, etäkäytettävät hälytys- ja varoitusjärjestelmät yms. Mutta kaikki olisivat ehdottomasti sellaisia, että tietoa ei lähetetä kenellekään muulle tietämättäni ja kaikki keskittymistäni häiritsevä olisi tarkasti määriteltyä. Ympäröivällä tietotekniikalla on oma paikkansa, mutta sitä eivät saa sanella pelkästään markkinamiehet tai terrorismin vastaista sotaa käyvät valtiot. Kumpikaan ratkaisu ei ole käyttäjän tai kansalaisen yksiyisyyden kannalta kovinkaan hyvä ratkaisu.

Mutta harmittaa se, että noita Ambient Devicesin laitteita ei saa Suomessa toimimaan – ainakaan vielä.

Update: Yksi ympäröivän tietotekniikan mahdollistajista on RFID-tekniikka. RFID alkaa vasta hiljalleen levitä ja tuo mukanaan kaikenlaisia ongelmia (yksityisyys yms.), mutta voi sillä tehdä kaikenlaista muutakin. Yhtenä esimerkkinä toimikoon Ulla-Maarian pipo, josta pääsee pipon pitäjän blogiin (via). Niin, ja meidän koirammekin ovat jo ympäröivän tietotekniikan edelläkävijöitä: mikrosirutunnisteet. Onko koirani minua teknisempi otus?