Turvallisuuden harjoittelua

Piti jo viime viikolla kirjoitella siitä, miten sivari päätyy kertausharjoituksiin, mutta Kassun sairastelu ja kuolema pitivät ajatukseni muualla kuin blogaamisessa jokusen tovin.

Kiinnostukseni pelastustoimeen oli osittaisena syynä siihen, että kävin siviilipalveluksen armeijan sijaan (minusta ei olisi nimittäin puolustuvoimille sodankaan aikana mitään hyötyä), mutta seurauksena siitä saan kuitenkin kutsuja määräyksiä kertausharjoituksiin. Tai valmiusharjoituksiin kuten ne siviilikriisinhallinnan puolella ovat nimeltään. Tässä tapauksessa kyse oli Pohjois-Karjalassa järjestetystä POKA 06 -harjoituksesta.

Kyseisessä harjoituksessa kokeiltiin maakuntamme alueella ensimmäisen kerran miten kunnalliset johtokeskukset toimivat alueellisen pelastustoimen aikana ilman poikkeustilan suomia valtuuksia. Itselleni määräys tarkoitti kahden ja puolen vuorokauden istuskelua syvällä joensuulaisen kallion sisällä pelastustoimen johtokeskuksessa, joka rakennettiin ensimmäisen kerran harjoitusta varten. Pelastustoimi harjoitteli erilaisia suuria onnettomuustilanteita virtuaalisesti kartta- ja radioharjoituksina kuntien painiessa erilaisten tulvaongelmien ja epidemioiden kanssa.

Tässä taannoin törmäsin myös kuvagalleriaan amerikkalaisista turvallisuustoimijoiden harjoitusalueista. Pakko on myöntää, että kuvia katsellessa pienen palomiehen silmissä alkaa kiilua. Tuollaisille leikkikentille kun pääsisikin! Kunnes muistaa, että Suomessa ainoastaan Pelastusopistolla on kunnollinen harjoitusalue, jossa saa vapaasti remeltää. Lappeenrannassa sentään oli jopa jonkinlainen palotalo harjoitusalueella, mutta täälläpäin joudumme tyytymään Joensuun harjoitusalueen ruostuneisiin merikontteihin. Muuten harjoittelu tehdään erilaisten teollisuusrakennusten tiloissa tai tyhjentyneissä rakennuksissa, kuten Liperin vanhassa kunnantalossa tai Jyrinkylän tyhjissä kasarmeissa.

Kunnollisten harjoitusalueiden puute näkyy ainakin pelastustoimen harjoittelussa siinä, että kunnon onnettomuustilanteita on vaikea lavastaa ilman aikamoista kuvittelua. Ja kun asioissa joudutaan luottamaan kuvitteluun niin usein tulee tehtyä virheitä silkasta tietämättömyydestä. Realismi auttaa myös siinä, että harjoitus otetaan vakavasti ja asiat tehdään kunnolla. Todellinen vaara kuitenkin motivoi aivan eri lailla tarkkuuteen työskentelyssä kuin kuviteltu vaara.

Kunhan joskus saisin aikaiseksi tehdä sivuillemme kuvagallerian niin saisin sinne laitettua kuvia täkäläisestä pelastustoimen harjoittelusta ja harjoitusalueista. Kuvia meillä olisi myös suhteellisen paljon paikalliselta raunioradalta, mutta niissä koira on lähes aina isolla ja itse aluetta näkyy varsin vähän taustalta.