Kommunikoinnin tärkeydestä pelastustoimessa

Vuoden 2006 lokakuussa Järvenpäässä oli rivitalopalo, jonka pelastustoiminta on aiheuttamassa muutoksia alaan Suomessa. Itse palo ei ollut mitenkään tavallisuudesta poikkeava, mutta kolmen palomiehen loukkaantuminen aiheutti laajan selvitystyön.

Tämä jo osaltaan kertoo miten hyvällä mallillla Suomessa pelastustoimen työturvallisuus on. Jo kolmen palomiehen loukkaantuminen aiheuttaa laajat selvitykset ja työskentelymallien kehittämisen. Sisäasiainministeriön pelastusosaston raportti julkaistiin jo maaliskuun alussa, mutten ole ehtinyt aiheesta vielä tarkemmin kirjoittaa. Niin paljon ajatuksia raportti herättää.

Eniten julkisuutta raportista saivat ne kohdat, jotka liittyvät viranomaisverkon (VIRVE) päätelaitteiden (eli radiopuhelinten) toiminnan epävarmuuteen. Ja epävarmuudesta johtuneeseen kommunikoinnin pettämiseen. Aiheesta kirjoittivat lähes kaikki suomalaiset lehdet, mutta tässä tapauksessa linkki vain HS.fi:hin.

Lyhyesti, kommunikaatio-ongelmat olivat seuraavat:

  • sisällä olevien palomiesten havainnot palon voimakkuudesta eivät menneet ulkona työskentelevien palomiesten tietoisuuteen,
  • katolla olevan palomiehen toteamus katon heikkoudesta ei mennyt yksikön esimiehelle eikä työparille ja
  • viestin saaminen palomiehen putoamisesta katon läpi muille yksiköille ontui pahasti.

Omassakin työssäni olen usein huomannut, että usean yksikön ollessa paikalla ja toimiessa eri vastuualueilla (yhdellä yksiköllä sisäpuolinen sammutus, toisella katon avaus) tiedon välittyminen yksiköltä toiselle ei toimi. Pahimmassa tapauksessa tällainen voi johtaa palomiehen kuolemaan (Firehouse.com) kun toinen yksikkö tekee ratkaisuja tietämättä toisen yksikön toiminnasta.

Teknisten kommunikointivälineiden puutteet ovat yksi osatekijä kommunikointiongelmissa, mutta eivät ainoa. Olemme mekin jatkuvasti tuoneet esiin puutteet nimenomaan välineissä (sammutusasun kanssa kunnolla toimivia hands free -laitteita ei meillä ole kuin muutamia). Ohjeistuksessakin on omat puutteensa, etenkin mitä tulee reagointiin verkon peittävyyden ongelmiin. Mutta ongelmia on myös niin laitteiden käyttötaidoissa kuin myös käytön asenteissa.

Liian usein tapahtumapaikoilla viestit kulkevat yksiköiden esimiehiltä tilanteen johtajalle suullisesti, jolloin muut yksiköt eivät saa tietoa. Parhaimmillaan yksiköiden esimiehet kysyvät tilannejohtajalta epävarmat asiat ennen omien päätöstensä tekemistä, mutta tilanteen tohinassa ei sellaista aina muista tehdä. Tämä kuitenkin johtaa hyvin usein vaaratilanteiden muodostumiseen. Muistan esimerkiksi tapauksen Liperistä kun ullakolla olevat savusukeltajat näkivät moottorisahan laipan tulevan katosta läpi puolen metrin päästä omasta paikastaan. Kukaan ei ollut kertonut savusukeltajille, että kattoa aletaan aukaista eikä katon aukaisijoille oltu kerrottu ullakolla olevan savusukeltajia. Olin itse tuossa tilanteessa moottorisahan käyttäjänä.

VIRVEn tekniikka on mahdollistanut sen, että jokaisella yksiköllä on oma toimintaryhmänsä, jossa voivat viestiä hyvinkin aktiivisesti keskenään kuormittamatta muita yksiköitä. Harjoittelulla tätä yksikön sisäistä kommunikointia on saatu parennettua hyvinkin paljon. Yksiköiden kommunikointi tilanteen johtajaankin on parantunut merkittävästi. Ongelma nyt on siinä, että yksiköiden välistä kommunikointia (esimiestensä kautta) pitäisi saada parannettua. Molemmissa mainitsemistani tilanteissa nimenomaan yksiköiden välinen parempi kommunikointi olisi voinut estää vaaratilanteet.

Järvenpään palon raportin esiin tuomiin ongelmakohtiin palaan varmasti myös tuonnempanakin. Sen verran paljon siinä oli asiaa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.