Amerikassa kaikki on suurempaa, tulvatkin

Iowan tulvat ovat saaneet Suomessakin oman huomionsa uutisoinnissa, mutta harvoin tuollaisesta tapahtumasta saa meillä näkyvän uutisoinnin kautta kunnollista kuvaa. Osana erilaisten valokuvablogien jne. metsästystä olen törmännyt Boston Globen The Big Picture -blogiin, jossa julkaistaan ajankohtaisista tapahtumista vähän laajemmin kuvia ja niihin liittyviä kuvatekstejä.

Nyt näytillä olevat kuvat Iowan tulvista antavat kyllä jo jonkinlaista mittakaavaa tapahtuneelle. Näin suomalaisesta tuntuu varsin oudolta nähdä kuva rautatiesillasta, jota vasten lepää kymmeniä paikalle kelluneita taloja.

Kun noita kuvia katsoin, muistin oman matkani autolla St. Louisista keskiseen Illinois’hin (matkalla ylitetään Mississippi-joki) vuonna 1993. Samana vuonna oli Mississippi jälleen tulvinut erittäin voimakkaasti (Wikipedia). Itselläni matka ajoittui elokuun lopulle kun pahimmat tulvat olivat asettuneet, mutta silti niistä näkyi merkkejä.

Edelleen maanteiden varsilla näkyi kilomtreittäin veden alla olevia peltoja, paikoiltaan siirtyneitä rakennuksia ja autoja sekä kaatuneita puita ja muuta roskaa. Muutamat joen ylittäneet sillatkin oli vast’ikään avattu maantieliikenteelle (=lentosuunnitelmia ei tarvinnut muuttaa ;). Suomen kevättulvat ovat tällaisten tulvien rinnalla pieniä.

Mutta valokuvauksen tai oikeastaan valokuvajournalismin kannalta tällaiset tapahtumat ovat erittäin vaikeita. Kuten kuka tahansa luontoa kuvannut tietää, monesti on hyvin vaikeaa saadaa kuviin näkymään tapahtumien todellista mittakaavaa. Samalla kuitenkin tuhojen laajuuden korostaminen peittää helposti alleen yksilöiden kärsimyksen ja pienet tarinat.

Kokonaiskuvan muodostaminen ja samalla pienten, tuhoja havainnollistavien tarinoiden kertominen ovat molemmat yhtälailla tärkeitä osia tällaisten tapahtumien raportointia. Eilen samaisessa blogissa oli sitten hieman kuivempaa kuva-aineistoa: Kalifornian maastopalot. Pieni palomies toivoo kovasti, että kumpiakaan tule tuossa laajuudessa meidän nurkille.