Luovaa valaistusta

Yksi suurimmista ongelmista, jota aloitteleva valokuvaaja kohtaa on keinotekoisen valon hyödyntäminen kuvissaan. Tässä tapauksessa en keinotekoisella valolla tarkoita kattovaloja, lukulamppuja, katuvaloja tms. vaan nimenomaan kuvaa varten viritettyjä valoja, olivat ne sitten studiovaloja tai pikkusalamia.

Vallitsevassa valossa kuvaaminen on välillä valon puuttuessa haastavaa, mutta kuvaajan visualisoinnin kannalta varsin helppoa. On helppo hahmottaa asioita, jotka näkee suoraan edessään. Strobist on erinomaisilla oppaillaan kyllä selostanut hyvin miten lisättyä valoa voidaan hallita ja käyttää, mutta silmää se ei vielä kehitä.

Tänään David Tejada näytti miten tehdään varsin vahvassa valossa olevasta makuuhuoneestaan erittäin tunnelmallisesti valaistun. Erinomaisen hyvän esimerkistä tekee se, kun hän näyttää vaihe vaiheelta miten kunkin valonlähteen lisääminen vaikuttaa kuvaan.

Loppupelissä keinotekoisen valon hahmottamiseenkaan ei taida oikopolkuja olla. Pitäisi vain jaksaa viritellä niitä yhä uudestaan ja uudestaan erilaisina yhdistelminä ja katsoa mitä saa aikaan. Ehkä sitä jossain välissä itsekin pääsisi eroon laiskuudestaan…