Blogit oppimisen välineenä

Stephen Downes artikkeli Educause Review’ssa antaa varsin hyvän lähtökohdan opettajille jotka pohtivat blogien käyttöä osana omaa opetustaan. Tai luomissaan oppimisympäristöissä. Tämä blogi on syntynyt osana erään kurssin suoritustani ja olen sitä kirjoittaessani miettinytkin mitä hyötyä blogin kirjoittamisesta on oppimisen mittarina. Sen ainakin tiedän, että helpompaa (kai) on kurssisuorituksen saaminen blogia kirjoittamalla kuin lukemalla useaa kirjaa ja menemällä tenttiin.

Hajautettua vai kerättyä tietoa?

Yksi nykyajan ilmiöistä on henkilökohtaisen, digitaalisen tiedon määrän jatkuva lisääntyminen. Tiedon varastointi niin, että se on helposti saavutettavissa mutta toisaalta suojassa asettaa valtaisia teknisia kuin yhteiskunnallisia haasteita. Matt Haughey itse asiassa huomioi asian hyvin näin Google Talkin julkistamisen yhteydessä. Hän huomasi, että suuri osa hänen tiedoistaan on tavalla tai toisella Googlen käsiteltävissä: sähköposti (Gmail), pikaviestintä (Google Talk) sekä kotikoneen tiedostot (Google Desktop). Kuten aina, tiedon keskittämisellä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.

Silmille hyppivää tietotekniikkaa

Ylä-Kotolan ja Mehdin Uusmediatieteen perusteet toitottaa kovasti Ubiquitous Computingin puolesta yhtenä uusmedian seuraavista vaiheista. Terminä itse käyttäisin mielummin pervasive computingia, sillä se on synonyymi ja helpommin käännettävissä useammalle kielelle. Ja ainakin äkkiseltään kuvittelisin sen olevan helpommin ymmärrettävissä myös englantia äidinkielenään puhuville. Jokseenkin luonnollinen ja ehkä ymmärrettäväkin käännös termille voisikin olla ympäröivä tietotekniikka. Otsikoin tämän kirjoituksen niin kuin otsikoin siitä syystä, että kirjassa ympäröivän tietotekniikan yhteydessä puhuttiin aina sellaiseen sävyyn, että minua rupesi hirvittämään.

Tiedon luotettavuudesta

Nykyaikana koemme jatkuvaa tiedon tulvaa. Etenkin webin käyttöön kasvaneet nuoremmat aikuiset kuluttavat uutisia aivan eri tavalla kuin aikaisemmat sukupolvet. Ampparit ja muut vastaavat uutisia monesta lähteestä jatkuvasti, lähes reaaliajassa, keräävät palvelut mahdollistavat helposti laaja-alaisen tapahtumien seurannan pienellä viiveellä. Blogit sekä kaikenlaiset yhteisölliset datan jakamiseen liittyvät palvelut lisäävät tiedon määrää vielä entisestään. Digikamerat sekä kamerakännykät mahdollistavat nyt myös kuvamateriaalin levittämisen lähes välittömästi kuvan ottamisen jälkeen. Tietoa, tai ainakin dataa, meillä siis on käytettävissämme lähes rajattomasti. Mutta miten voimme luottaa siihen?