Koira – eksyneen paras ystävä
Sopivasti kävi niin, että viikonloppuna juttelin kaverin kanssa, joka on aktiivinen pelastuskoiraharrastaja. Hän vain valitteli sitä, että into harrastamiseen hiipuu kun pelastuskoiria ei enää hälytetä samalla tavalla etsintöihin. Kun hälytykset tulevat, ne tulevat pitkällä viiveellä ja tehtävätkin tuppaavat olemaan hyvän mielen hommia oikean etsinnän sijaan.
Muuta kautta sitten törmäsin amerikkalaiseen rikospaikkatutkimuksen tieteelliseen julkaisuun, jossa todettiin koirien olevan eksyneen paras ystävä (juttu PDF:nä). Siinä todetaan, että koirilla saavutetaan parhaat tulokset etsinnöissä, mutta valitettavan usein koirat hälytetään paikalle liian myöhään. Samaa kuulin juuri viikonloppuna kentältä täällä.
Etsintää Suomessa johtaa aina poliisi, joka voi käyttää muita viranomaisia tai vapaaehtoisia apunaan. Usein pelastustoimi on, etenkin etsinnän alkuvaiheessa, aktiivisesti mukana etsinnässä. Etsinnän pitkittyessä pelastustoimen osallistuminen kuitenkin vähenee. Vastaavasti vapaaehtoisia tai muita viranomaistahoja poliisi ei saa liikkeelle yhtä nopeasti kuin pelastustoimea. Ottaen huomioon, että syrjäseuduilla poliisin resurssit ovat rajalliset, voi monesti käydä niin, että käytännön etsinnän alkuvaiheessa suorittaa pelastustoimi (näin on ainakin meillä käynyt useampaan otteeseen).
Poliisilla ei enää ole suoraa reittiä pelastuskoirien hälyttämiseen paikalle. Käytännössä hälytys tapahtuu hälyttämällä paikalle avuksi Vapepa, joka sitten hälyttää hälytysryhmään kuuluvat pelastuskoirat ennemmin tai myöhemmin paikalle. Ainakin omasta näkökulmastani katsottuna, vapaaehtoisten saaminen paikalle kestää luvattoman pitkään, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Huhut ovat vain antaneet ymmärtää, että pelastuskoiria ei useinkaan Vapepan alkuvaiheen mobilisoinnissa oteta mukaan.
Koska kuitenkin koulutettu koira (tai oikeastaan koulutettu koiraohjaaja koiransa kanssa ;) on huomattavasti ihmisjoukkoa tehokkaampi etsimään kadonnutta, kannattaisiko miettiä jotain toisenlaista järjestelmää? Miksei pelastuskoirajärjestöjen kanssa voitaisi tehdä sopimuksia, joissa sovitaan hälytyskäytännöistä, korvauksista, vasteajoista jne? Ainakin pelastustoimen puolella vastaanvanlaisia sopimuksia on onnistuttu tekemään vapaaehtoisjärjestöjen (VPK:t) kanssa niin, että monessa paikassa vapaaehtoiset korvaavat ammattilaiset ja toimivat silti erittäin nopeilla vasteajoilla.
Pelastustoimen johtamisessa puhutaan siitä, että ensimmäisten minuuttien aikana paikalla olevan johtajan tekemät ratkaisut vaikuttavat pitkälti lopputulokseen. Uskaltaisin väittää saman pätevän myös etsintöihin, etenkin Suomen talvessa. Miksei etsinnän johtajalle sitten anneta työkaluja parhaiden mahdollisten resurssien saamiseksi töihin?