Koiranäyttelyt ja rotumääritelmät

Heti alkuun: en tässä jupise siksi, että koiramme eivät ole erityisemmin menestyneet näyttleyissä.

Mutta, viime viikonloppuna Punkaharjun näyttelyssä flättien tuomari päästi suustaan mielestäni varsin huolestuttavan lausahduksen: “pidän erinomaisen laatuarvostelun rajana uroksella 65 cm.” Ei siinä mitään, flättien osalta rotumääritelmässä urokselle säkäkorkeuden rajana on 58-61 cm.

Kun samaan aikaan useamman tuomarin suusta olen kuullut huolestumista flättien koon kasvamisesta (mm. Kuopiossa kesällä 2006) tuollaiset lausahdukset saavat varsin huolestuneeksi. Tuntuu kuin rotumääritelmällä ei olisi mitään sanaa sanottavanaan kun tuomarit kehtaavat tehdä itselleen tuollaisia rajoja.

Tänään minut kirvoitti aiheesta kirjoittamaan Terrierman, joka on usein jupissut kennelliittojen, rotumääritelmien ja suljettujen rekisterien vaikutuksesta koirarotujen laatuun. Monessa terrierirodussa esimerkiksi koon kasvaminen on ollut suoraa seurausta näyttelyistä ja vie rotua aina kauemmas alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Samoin irlanninsetterien (joita on käytetty flättienkin jalostuksessa silloin kauan sitten) osalta näyttelyt ovat luoneen suuren ja näyttävän koiran, jonka käyttöominaisuudet ovat hävinneet lähes täysin. Käyttölinjaiset (punaiset) irlanninsetterit eivät menesty mitenkään näyttelyissä, koska ovat liian pieniä.

Ehkä Ruotsissa tehty ehdotus, jonka mukaan noutajille sertit jaettaisiin vain käyttöluokassa, on askel oikeaan suuntaan. En varauksettomasti kannata ehdotusta, sillä tietyt näyttelyiden luokat olisivat silloin noutajilla varsin turhia, mutta oikeaa suuntausta sillä haetaan. Flätinkin rotumääritelmässä nimenomaan vaaditaan, että flätti “Omaa luontaiset työskentelytaipumukset.” Englanniksi vaatimus on vielä vahvempi nimenomaan noutavan metsästyskoiran suuntaan (gundog ability).

Eihän pelkkä ylikorkeus esimerkiksi flätillä saisi olla peruste laatuarvostelun heikentämiselle, mutta kun samalla koirat eivät osoita esimerkiksi “Iloista ja ystävällistä luonnetta” innokkaalla hännän heilutuksella ja kantavat häntäänsä melkein kuin pystykorvat aletaan minusta olla jo jokseenkin kaukana erinomaisesta flätistä. Flätin pitää olla näyttävä, rotumääritelmäkin sitä vaatii, mutta näyttävyys ei saa flätin arvioinnissa olla koskaan ainoa peruste.

Hmm… Tulihan jupistua hieman. Ehkä joskus se meidän pieni (58 cm) uroksemmekin voisi menestyä…