Miten kansalainen voi vaikuttaa?

Olin ajatellut jo pitää suuni kiinni tästä koko tekijänoikeusjupakasta. Ainakaan en halunnut enää toistaa mitään sellaista, minkä muut ovat jo verkossa sanoneet. Iltalehden kolumni (via SchizoJanne) sai minulla kierrokset jälleen nousemaan sen verran, että on pakko purkautua. Erityisesti seuraava lainaus sai minut lämpenemään varsin paljon:

Ainakin siitä puuttui henkilökohtainen kontakti ja välitön vuorovaikutus. Se oli pääosin yksisuuntaista ja massiivista viestien lähettämistä vailla tietoa siitä, mitä vastaanottaja viestin sisällöstä ajattelee, tuliko viesti ymmärretyksi ja kumman näkökanta, lobbaajan vai lobattavan, lopulta pääsi voitolle.

Arvon toimittaja voi olla varsin tyytyväinen, etten ole henkilökohtaisessa kontaktissa hänen kanssaan. Olisivat toimittajan korvat nimittäin saattaneet hieman punoittaa ja vastaukset ontua.

Miten ihmeessä tavallinen kansalainen voi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä omaan kansanedustajaansa. Yliopistojen professoritkin ovat paremmin tavoitettavissa henkilökohtaista audienssia varten kuin kansanedustajat, ainakin niille meistä jotka elämme täällä maakunnissa emmekä kehä kolmosen sisäpuolella. Pohjois-Karjalasta ei noin vain lähdetä Helsinkiin vaeltamaan eduskunnan käytäville siinä toivossa, että tapaisimme jonkun kansanedustajan, jolle asian esittäisimme.

Miten muuten tavallinen kansalainen voi siis vaikuttaa omaan kansanedustajaansa kuin lähettämällä tälle kirjeen — oli se sitten sähköinen tai perinteisesti paperilla oleva postin kuljettama. Vai menikö Iltalehden toimittaja päästämään sammakoita suustaan kun totesi ammattimaisen lobbauksen olevan paljon tehokkaampaa kuin kansalaisten palaute? En nimittäin keksi miten muuten kuin ammattimaisesti voi lobbari kuljeskella päivisin eduskunnan käytävillä, suurimman osan meistä pitää kuitenkin käydä töissä.

Väittelyä ja taivuttelua voidaan käydä myös muuten kuin naamakkain. Sääli vain, että suurinta osaa kansanedustajista kansalaisten palaute ei tainnut kiinnostaa. Itse sain vain yhden vastauksen lähettämääni kahteen viestiin. Ensimmäisen vastaanottajina kaikki maakuntani kansanedustajat, toisen vain vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Häneltä vastauksen sainkin.

Iltalehden kolumni on sikäli erittäin surullista luettavaa, että siinä uskalletaankin julkisesti todeta kansalaisten huonommat mahdollisuudet vaikuttaa. Jonkun eturyhmän lobbari voi paljon paremmin vaikuttaa edustajiimme juuri siksi, että heille maksetaan palkkaa keskustelemisesta kansanedustajien kanssa. Me tavalliset kansalaiset joudumme tekemään sen kaukaa, kirjeitse, omalla ajallamme. Kenen etuja tämä palvelee? Tekijänoikeuslain tapauksessa käyty vääntö taitaa aika selvästi osoittaa, että ei ainakaan tavallisten kansalaisten.

Kysymys, johon nyt kaipaisin kansanedustajiltamme vastausta onkin, miten meidän pitäisi heihin ottaa yhteyttä ettemme olisi ylhäältä päin johdettua karjaa osana spämmikampanjaa? Miten saamme aikaan keskustelua (jota jotkut haluavat kutsua ehdoin tahdoin väittelyksi ja taivutteluksi) meitä kiinnostavista asioista, joita eduskunta käsittelee?